Jaakon suunnistustaidot jälleen koetuksella

Juoksutiimin viime viikko lähti ikävissä merkeissä käyntiin kun Visa teloi kantapäänsä jalkapallo-ottelussa Salon Wilpasta vastaan. Pieni tasapainon menetys normaalissa pallontavoittelutilanteessa, huonosti alas ja ikävä tunne kantapäässä. Murtumaa ei onneksi ollut, joten toivotaan että pieni lepo tekee tehtävänsä...vajaan kuukauden päästä pitäisi olla täydessä terässä, huhuhu!
Lenkkipolulle jalasta ei nyt kuitenkaan ollut, joten jotain oli tehtävä. Salille ja soutulaite siis esiin...ensimmäinen puolimaratoni soutua ja mukavaahan tuo oli. Hieman meni alkumatka liian hitaasti, mutta ensi kerralla tietää paremmin miten kannattaa soutaa. 21,12km ja aikaa meni 1.31h. Vartin välein pieni, minuutin mittainen juomatauko ja sitten taas menoa. Mukava uusi tuttavuus, mutta toivottavasti pian pääsee jo takaisin polulle.

Kauan suunniteltu kuhankuonon lenkki jäi siis Visalta väliin. Onneksi polulle saatiin kuitenkin sitäkin tehokkaampi kokoonpano: Juha, Vili ja Jaska.
Juuson EDELLEEN keskittyessä ylätorson muokkaamiseen, lähti trio Vajosuon Vaellukselle, Kuhankuonon maisemiin.
Vajosuon vaellureitti itsessään on n.30km ja pääosin kävelijöille tarkoitettu, mutta soveltuu myös erinomaisesti polkujuoksijoille. Matkanvarrelle osuvat Kurjennahkan kansallispuiston suuret ja näyttävät suot sekä Pukkipalon aarnialue ja kaunis Savojärvi. Maisemat ovat siis kohdillaan.

Ajomatka turusta kesti n.50min jonka aikana ehdittiin hyvin ihailla vilin uusia juoksuvarusteita. Oli vähän uutta kenkää, reppua ja sukkaa...

Polulle päästiin mukavassa juoksukelissä, n +11 astetta ja puolipilvistä. Parempaa keliä ei siis voinut toivoakaan. Auto parkkiin Järvijoen läheisyyteen ja eikun matkaan. Juoksu lähti heti alusta asti hyvin liikkeelle. Happirikas ilma ja alati muuttuvat maisemat pitivät juoksijat virkeinä. Polut olivat hyvässä kunnossa ja pitkospuutkin oli uusittu muutamssa kohdassa. Pitkospuita pitkin juoksennellessa pystyi hyvin ihailemaan maisemia ja aika massiivisethan nuo suoalueet ovat.

Hyvä tahti jatkui aina n.17km saakka jonka jälkeen alkoi taas tapahtua. Reitillä olleet hyvät opasteet ja helppokulkuiset polut muuttuivat yht'äkkiä mitään sanomattimiksi kinttupoluiksi ja sen seuraaminen alkoi olla todella haastavaa. Tässä vaiheessa suunnistusmestari Vuorinen ottikin ohjat käsiinsä ;) Vauhtia oli pidettävä yllä vaikka polkua ei ollutkaan näkynyt enää pitkään aikaan. Ei sinne jarruttelemaan oltu tultu! Jaakko painoi niin määrätietoisesti eteenpäin ettei Vilin gps-pyyntöjä otettu lainkaan huomioon. Eipä siis aikaakaan kun tiimi löysi itsensä taas vaihteeksi keskeltä upottavaa suota. Pieniä punaisia merkkejä reitistä siellä täällä, mutta polusta ei nyt ollut tietoakaan. Ei auttanut kun painaa läpi kostean suon. Vili kokeili onneaan ja yritti kipittää mättäältä toiselle mutta huonostihan siinä kävi. Hangonpoika heitti makeat pannut ja ja jalka upposi polvea myöten suohon. Onneksi ei tällä kertaa ollut pipoa päässä, sillä se olisi lentänyt jorpakkoon kuin Lahden Finlandia hiihdoissa konsanaan!!!

Loppujen lopuksi, "pienen" lenkin jälkeen löydettiin takaisin polulle ja matka jatkui normaaliin tapaan. Autolle löydettiin takaisin ja kellon gps näytti matkan pituudeksi 34km. Hyvä lenkki siitö siis tuli, eikä se ole lenkki eikä mikään jos ei vähän suolle eksytä...siitä näyttää tulleen jo traditio. Ehkä ensi kerralla juoksupaikka valitaan niin, että soita ei ole vähintään 40km säteellä!

Pari viikkoa mennään vielä kovaa ja sitten aloitetaan herkistely. Edessä on vielä yhteinen pitkä lenkki sekä Hirvensalon valloitusta. Tommi ottaa vielä kunnon punasolujentankkausreissun ja lähtee Mount Elbrukselle, Venäjälle, tarkoituksenaan valloittaa 5642m korkea vuori! Tsemppiä Tommi ja Mont Blancilla nähdään viimeistään! 

Urheilun täyteistä viikkoa siis kaikille!!!